Essi XLH s 23

Puolipitkäkarvainen hopeatiikeri sekaroituinen,
kastraatti
Syntynyt: 7.9.2007
Isä: tuntematon
Emo: tuntematon

Perheessämme on aina ollut kissoja, joten oli luonnollista hankkia pentu myös itselle. Kun etsin maatiaista, halusin välttämättä saada puolipitkäkarvaisen tai pitkäkarvaisen kissan (mieheni on tätä varmaan katunut moneen kertaan:). Ajatuksissa oli musta tyttöpentu, mutta ihastuin heti Essiin, kun näin sen kuvan. Nimi on lainattu tätini entiseltä kissalta ja se sopi tälle neidolle hyvin.

Essi haettiin Keski-Suomesta, se oli silloin jo melkein 14-viikkoinen. Paluumatka sujui hyvin, pieni nukkui melkein koko matkan. Vielä nykyäänkin Essi osaa hienosti matkustaa, ainakin junassa. Autot ei sen sijaan ole mitään sen suosikkeja ja huuto onkin kovaa... Naksutinkoulutus aloitettiin heti Essin tultua taloon ja nykyään Essi osaa vaikka minkämoisia temppuja.

Essi tietää kyllä, miten saada huomiota. Vaativasta naukumisesta huomaa aina, jos sillä on tylsää tai jos se haluaa ulos. Välillä täytyy yrittää myös kierimistemppua. Jos tuokaan ei onnistu niin ei tarvitse kuin mennä tekemään jotain luvatonta, kuten raapimaan kaiuttimia, niin johan ihmiset huomaa kissan olemassa olon. Essi ei välttämättä mikään sylikissa ole, mutta tykkää kyllä olla meidän lähellä. Kuka sitä nyt yksin haluaisikaan oleskella.

Kaapit on aivan must-paikkoja Essin mielestä. Tietysti ne on siltä kiellettyjä, kun sehän tykkää leikkiä henkareilla sillä seurauksella, että kaikki vaatteet lojuvat lopulta kaapin lattialla. Essillä on lisäksi mukava tapa huitaista kaikki kynät pöydältä lattialle heti, kun se sellaisen näkee. Yleensä työpöydän alta löytyykin vähintään kymmenen kynää, kun parin kuukauden välein sinne kurkataan. Essi myös rakastaa muovipusseja ja varsinkin niiden nuolemista! Paperipussit taas on mahtavia vaanimispaikkoja, jossa voi hiljaa odottaa ohi kulkevia jalkoja…